Kun Herra ohjaa askeleita,

ihminen kulkee oikeaa tietä.

Jos hän horjahtaakin,

ei hän suistu maahan,

sillä Herra pitää häntä kädestä.

-

Ps. 37:23-24

-

On uusi vuosi ja uusi alku. Me muistelemme mennyttä vuotta, ja mietteemme askaroivat tulevassa. Emme tiedä, mitä tuleman pitää, mutta me saamme olla tässä ja nyt. Tästä hetkestä alkaa uusi elämä. Minä hetkenä tahansa elämän suunta voi muuttua. Myös hyvään suuntaan.

-

Löysin tuon yllä olevan Raamatun kohdan, en sattumalta, vaan johdatuksesta. Sattumaahan ei ole. Eikö olekin lohduttava ja turvaa antava kohta? Olimmepa uskovaisia tai uskomattomia askelemme tahtoo horjahdella, ja kulku on usein mutkikasta. Joskus tuntuu, että elämä on yhtä ojasta ojaan hoippurointia. Mutta Herra ohjaa meitä ja pitää jopa kädestämme kiinni. Vaikka meidän isämme ei olisi meitä koskaan kädestä taluttanut, taivaan Isä taluttaa. Hänkin, jolla ei ole isää, saa omistaa Isän hänessä.

-

Omalla kohdallani uskonratkaisu jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Kaikenlaista olin kokeillut, taolaisuudesta samanismiin ja siltä väliltä. Ratkaisu oli lopulta helppo tehdä. Ei elämä siitä ylen autuaaksi ja onnen hyminäksi muuttunut, mutta sen olen kokenut, että aina on ollut Jeesus läsnä. Hän ei ole jättänyt. Vaikka kompuroinkin, hän ei hylkää. Hänen luokseen saavat tulla kaikki. Ihan kaikki. Juuri sellaisina kuin olemme, ilman kuorrutusta ja krumeluureja, ilman ansioita tai ansioiden kanssa, riisuttuina tai puku päällä. Meidän ei tarvitse esittää Jeesukselle mitään.

-

Hiljaiseksi riisuttuna

pala palalta murtuneena

armon varassa

-

-

Oli tuomiosunnuntai. Kävin kuuntelemassa Sanaa kirkossa. Lempeää julistusta, rakkaudellista, armosta. Lähdin kirkkokahville keskustaan. Vastaani tuli "Jeesus rakastaa sinua" -liivissä mies, joka jakoi uskonnollista materiaalia. En ottanut. Olin jo aikaisemmin niin päättänyt. Kieltäydyttyäni mies sanoi: "Etkö sinä haluakaan taivaaseen?"

-

Tuntui pahalta. Näinkö niitä pääsylippuja taivaaseen kaduilla jaellaan? Jos en ota tarjottua materiaalia, en pääse taivaaseen. Olen kuitenkin jo kauan tiennyt, ettei taivaaseen ole pääsylippuja. Ei myöskään plussakorttisysteemejä. On vain armo ja rakkaus. Jeesus.

SAA RAKASTAA

-

Jeesus siunaa kaikkia,

jotka sitä häneltä pyytävät.

Miksi emme mekin tekisi samoin?

-

Onko Raamattu suurempi kuin Jumala?

Yritetäänkö Paavalilla Jeesusta korvata?

-

Jumala ei kiellä meitä ajattelemasta,

eikä Jeesus kiellä rakastamasta.

-

Mikä minä olen sanomaan,

kuka ketäkin saa rakastaa.

Saa rakastaa!

-

Laastari-Jeesus

-

Eräässä Oulun kirkossa on alttaritauluna Jeesusta kuvaava veistos. Se on hyvin kaunis. Taivaan Isän antamalla mielikuvituksella näen siinä kuitenkin muutakin, mitä taiteilija ei ole ehkä tarkoittanut. Jeesuksen kyljessä on ihan selvästi laastari, kämmenissä ja nilkoissa kolikot, ja Jeesuksen pään takana on kärrynpyörä. Kohdevalaistus heittää vielä Jeesuksen vasemmalle puolelle varjon, joka muistuttaa ilmiselvästi enkeliä.

-

Aina kun näen tämän Laastari-Jeesuksen, muistan sen, miksi hänellä on haava kyljessä. Se on meidän tähtemme. Se on siinä, jotta me saamme elää. Siksi, että saamme olla vapaita ja luottaa siihen, että Jeesus hakee meidät, kun aikamme tulee, meille varaamaansa taivaan asuntoon. Veistoksen kädet ovat kutsuvasti levällään: "Tänne vaan Laastari-Jeesuksen syliin, tänne mahtuvat kaikki."

-

Erästä kirkonmiestä mukaillen: Kun on oikein kovasti pyhä, saattaa olla myös pyhästi kova. Keskustelin erään nuoren uskovaisen kanssa homoparien siunaamisesta. Keskustelusta ei tullut mitään, sillä hän vastasi kaikkeen: "Mitä Raamattu sanoo." Minulle Jeesus on armahtava, rakastava ja arjessa hyvin lähellä. Hän näkee minunkin haavani ja laastarini. Uskon, että hän siunaa kaikki, jotka sitä häneltä pyytävät.

keltainen lehti irtosi,

putosi, maa tärähti

syksy, rakkaani

-

Suomi on ihana maa. Vuodenaikoja on valittavaksi asti. Rakastan syksyä. Rakastan myös kesää, kevättä ja talvea. Meitä on moneksi.

-

Luonto muistuttaa meitä luopumisen mahdollisuudesta. Saamme luopua. Meillä on siihen etuoikeus Jeesuksen ansiosta. Mitä meillä on menetettävää muuta kuin viheliäisyytemme? Se saakin mennä.

-

Rakastanko jotakin syntiäni tai taakkaani niin paljon, etten halua sitä Jeesuksen ristille antaa? Elämänihän voisi silloin muuttua, parantua. Uskallanko ottaa sen vastaan? Joskus tuntuu, että minun on helpompi ottaa vastaan paha kuin hyvä. Luonto ottaa iloiten vastaan uuden kevään. Mitä minullakaan olisi menetettävää?

-

Nouskaa, älkää pelätkö!

-

Mielestäni yksi kauneimmista Raamatun kohdista on Kristuksen kirkastumisesta kertova kohta Matteuksen evankeliumissa: "Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ' Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä! ' Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ' Nouskaa, älkää pelätkö. ' Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin." (Matt. 17:5-8)

-

Sanotaan, että älä pelkää esiintyy Raamatussa 365 kertaa. Saamme siis joka päivä kuulla nämä Jeesuksen rauhoittavat sanat. "Ja he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin." Kun olen oikein pahasti tyrinyt, asiani sotkenut ja siellä elämän ojan pohjalla makaan peloissani rähmällään, Jeesus on siellä! Kaikki muut ovat lähteneet ja jättäneet. Mutta Jeesus ei lähde lätkimään. Hän pysyy rinnallamme, vaikka olisimme kuinka ahtaalla paikalla. Voin kertoa kokemuksesta, mitään muuta ei lopultakaan ole kuin Jeesus.

-

Tässä Jeesus antaa meille myös toimintaohjeen lähimmäisiämme varten. Tule luo, kosketa, lohduta ja rohkaise. "Älä pelkää huomista, Jumala on jo siellä. Kaikki sinun huomispäiväsi kulkevat hänen kauttaan." (Ulla-Christina Sjöman)

-

Sinut on valittu!

-

Eräänä aamuna sain 7-päivää lehdeltä kirjeen, jonka päällä luki kissankokoisin kirjaimin "KUTSU: Esko - Sinut on valittu!" Tällä kertaa kylläkin vain johonkin kilpailuun valitsemaan parasta lehden kantta.

-

Aloin ajatella asiaa tarkemmin, ja näinhän se on. Jokainen meistä on kutsuttu ja valittu. Taivaan Isä on sen tehnyt jo ennen syntymäämme. Mutta otammeko me kutsun vastaan? Keksimmekö aina lisää verukkeita niin kuin minä tein lähes viisikymmentä vuotta? Niin oli kova pää. Sanotaankin, että ihmisen tehtävänä uskoontulossa on vastaanpaneminen, Jumala tekee muun. Jumala on uskollinen, hän ei hellitä ja jätä työtään kesken. Kun on tarpeeksi alhaalla, ei ole muita mahdollisuuksia kuin Jeesus. Hän ei pelkää olla pohjalla ja pimeässä. Hän löytää meidät aina.

-

"Niin alhaalla kukaan ei kulje,

ettei siellä Jeesus ois.

Hän ei yhtäkään luotansa sulje,

ei karkoita ketään pois...

-

Kun kieltäjän kurjan hän kohtaa,

ei vältä, vaan luokseen käy.

Pyhä rakkaus silmistään hohtaa

eikä kostoa, vihaa näy...

-

Ja alemma vieläkin tulla

hän tahtois, jos siellä ois

joku tunnolla haavoitetulla,

jotta korjata kurjan vois..."

-

(Hengellinen laulukirja: Martta Kaukomaa, Iina Karttunen)

-