Rakkaus ja vapaus

Jumalan rakkaus tekee meistä vapaita.  "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon." (1. Joh. 4:17-18).  Olemme vapaita, kun meidän ei tarvitse pelätä.  Jumalan rakkaus meitä kohtaan on tätä täydellistä rakkautta.  Rakkaudessaan hän lähetti Jeesuksen meitä pelastamaan.  Jeesus sanoo: "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta." (Joh. 15:13).  Näinhän Jeesus  teki. 

Meistä saattaa tuntua, että emme ole rakastamisen arvoisia, ansainneet kenenkään rakkautta.  Mutta rakkaus ei ole vaihtokauppaa.  Kun rakastaa, ei odota vastarakkautta. Tämä saattaa tuntua liian vaativalta.  Kaikki kuitenkin ansaitsevat olla rakastettuja ja saada rakastaa.  Emme ole täydellisiä, mutta rakastamisen arvoisia.

Rakkautemme saattaa myös kahlita ja syyllistää rakkauden kohdetta, jos tämä ei pystykään rakastamaan.  Hän ahdistuu.  Ahdistuneen ihmisen kyky rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan pienenee.  Hän joutuu elämässään pienelle paikalle.

Jumalan rakkaus toimii toisella tavalla.  Se antaa meille vapautta juuri sellaisina kuin olemme.  Kun usko tuli minuun, olen vapautunut monista asioista ja riippuvuuksista.  Olen paikattuna ja uudelleen ja uudelleen särkyneenä ihmisenä saanut kokea Jumalan rakkautta monella erityisellä tavalla.  Ei ole mitään asiaa, joka estäisi Jumalaa rakastamasta meitä.

Jeesus sanoo: "Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne." (Joh. 15:17)

Luonto hoitaa

"Kun katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen!  Kuitenkin sinä häntä muistat.  Mikä on ihmislapsi!  Kuitenkin pidät hänestä huolen."

(Ps. 8:4-5)

Onko meillä varaa jättää kauneus ympärillämme huomaamatta?  Usein haluamme tallentaa, emme katsoa, kokea, tuntea ja nauttia, nyt.  Saatamme voivotella, että olisipa sattunut kamera mukaan.  Tykkään kovasti syksystä, jonka vuodenajan näin ensimmäisenä elämässäni.  Syksyllä luonto menee tauolle, lepäämään, keräämään voimia kevättä varten.  Luonto on kuin taivas maan päällä.

Tallennammeko myös omaa elämäämme?  Laitammeko sitä ikään kuin pankkiin vastaisen varalle kasvamaan korkoa.  Ei, elämä ei kasva korkoa.  Se on tarkoitettu heti käytettäväksi, nautittavaksi joka päivä.  Joskus se maistuu karvaalta ja joskus makealta.  Onko minulla rohkeutta vihdoinkin ottaa käsijarru pois päältä?

Ihminen on kuin magneetti, joka vetää roinaa puoleensa.  Kuin tehdas ajetaan alas, huolletaan ja käynnistetään uudelleen, on meidänkin syytä välillä purkaa magneetti.  Luopua turhasta, että uutta, taivastakin, mahtuisi tilalle.