torstai 12. heinäkuuta 2012

Minä olen aarre


"Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.  Jumala siunasi heidät..."  (1. Moos. 1:27,28)

Jumala on tehnyt luonnon, kaikki, kivistä kärpäsiin.  Luonnossa näkyy elämän rytmi.  Jokaisella risulla on oma paikkansa.  Mitkään värit eivät riitele toistensa kanssa.  Ei lintu ajattele: "Kelpaanko minä?  Olenko hyvä tällaisenaan?  Rakastetaanko minua?"

Mikä siinä on, kun ihminen ei kelpaa itselleen?  Jumalalle me kyllä kelpaamme.  Hän on luonut meidät ja rakastaa meitä.  Olen koko ikäni tapellut itsenäni vastaan.  Ymmärrän, että myös minun pitää hyväksyä ja rakastaa itseäni, ennen kuin voin rakastaa sinua.  Näen muut sellaisina kuin näen itseni.  Eikä se ole aina kovin kaunista katsottavaa.

Ihminen tarvitsee muutokseen Jeesusta.  Ja rukousta.  Ja Jumalaa.  Ja toista ihmistä.  Olen sen niin monesti nähnyt, yksin ei tule mitään.  Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa rakastaa.  Jos hullaannun kaupungilla vastaan tulevasta nelijalkaisesta karvaturrista, miksen hullaantuisi myös itsestäni, ja sinusta?

"Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää."  (1. Moos. 1:31)