Jumalan lahjat

Meillä kaikilla on lahjoja.  Lahjatonta ihmistä ei ole olemassakaan.  Ehkä suurin este lahjomme käyttämiselle on, että itse tunnemme itsemme huonoksi ja lahjattomaksi: "Enhän minä nyt mitään ole ja osaa."  Minä tunsin itseni lahjattomaksi lapseksi ja nuoreksi.  Kukaan ei kertonut minulle, että minussa olisi jotain erityistä. Rohkaisu, kannustaminen ja innostaminen ovat tärkeitä.

     Jumalalla ei ole lahjattomia lapsia.  Hän tietää, mitä on meille antanut, eikä vaadi meiltä mahdottomia.  Kaikki lahjat ovat yhtä tärkeitä.  Hymy, katse, kosketuskin ovat tärkeitä niiden saajille.  Pääasia ei olekaan se, mitä lahjoja meillä on, vaan että käytämme niitä ja miten niitä käytämme.

     Koskaan ei ole liian myöhäistä.  Minulta meni lähes puoli vuosisataa, ennen kuin minulle selvisi, että saattaahan kenties ehkä kuitenkin olla jotain pieniä lahjoja, joita voin käyttää.  Ikäkään ei ole rajoite, sillä Jumala ei tunne eläkeläisiä.  Hänen töistään ei jäädä eläkkeelle.  Aina on mahdollista kokeilla ja aloittaa jotain uutta.

Nyt ei valoa näy,

pilvet sen peittävät.

Sitten tulee tuuli

ja lakaisee puhtaaksi taivaan.

(Job. 37:21)