Kun Herra ohjaa askeleita,

ihminen kulkee oikeaa tietä.

Jos hän horjahtaakin,

ei hän suistu maahan,

sillä Herra pitää häntä kädestä.

-

Ps. 37:23-24

-

On uusi vuosi ja uusi alku. Me muistelemme mennyttä vuotta, ja mietteemme askaroivat tulevassa. Emme tiedä, mitä tuleman pitää, mutta me saamme olla tässä ja nyt. Tästä hetkestä alkaa uusi elämä. Minä hetkenä tahansa elämän suunta voi muuttua. Myös hyvään suuntaan.

-

Löysin tuon yllä olevan Raamatun kohdan, en sattumalta, vaan johdatuksesta. Sattumaahan ei ole. Eikö olekin lohduttava ja turvaa antava kohta? Olimmepa uskovaisia tai uskomattomia askelemme tahtoo horjahdella, ja kulku on usein mutkikasta. Joskus tuntuu, että elämä on yhtä ojasta ojaan hoippurointia. Mutta Herra ohjaa meitä ja pitää jopa kädestämme kiinni. Vaikka meidän isämme ei olisi meitä koskaan kädestä taluttanut, taivaan Isä taluttaa. Hänkin, jolla ei ole isää, saa omistaa Isän hänessä.

-

Omalla kohdallani uskonratkaisu jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Kaikenlaista olin kokeillut, taolaisuudesta samanismiin ja siltä väliltä. Ratkaisu oli lopulta helppo tehdä. Ei elämä siitä ylen autuaaksi ja onnen hyminäksi muuttunut, mutta sen olen kokenut, että aina on ollut Jeesus läsnä. Hän ei ole jättänyt. Vaikka kompuroinkin, hän ei hylkää. Hänen luokseen saavat tulla kaikki. Ihan kaikki. Juuri sellaisina kuin olemme, ilman kuorrutusta ja krumeluureja, ilman ansioita tai ansioiden kanssa, riisuttuina tai puku päällä. Meidän ei tarvitse esittää Jeesukselle mitään.

-