Haluan rakastaa. Voiko yksinäinen rakastaa? Voiko yksin, neljän seinän sisällä rakastaa? Voi, ainakin itseään. Ihminen, neljän seinän sisällä, sitä kuitenkin vähiten tekee.

Mitä teen yksinäisyydelläni? Mitä me teemme yksinäisyyksillämme? Olemmeko sitkeästi yksin yksin? Satatuhatta miljoonaa ihmistä yksin yksin.

Vai otammeko riskin ja lähestymme toista ihmistä, ehkä yhtä yksinäistä kuin minä. Sanomme: "Lähtisitkö kanssani kahville, haluaisin tutustua sinuun?" Ehkä kahvittelu ei toiselle käy, sillä hänellä on oikeus kieltäytyä. Ja mitä oikestaan siinäkään tapauksessa häviän? Mutta aina on onnistumisen ja tutustumisen ilon mahdollisuus. Ja yksinäisyyskin on paljon hauskempaa ystävän kanssa.

Jeesus sanoo: "Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne." (Joh. 15:17).

Toivon, että kun siirryn ajasta iäisyyteen, minusta voitaisiin sanoa: "Hän rakasti ihmisiä. Häntä sai rakastaa. Hän oli rakastettava ihminen."

-

Uusi alku,

tässä ja nyt.

Meille on annettu paljon mahdollisuuksia aloittaa alusta. On monia uusia alkuja: uusi vuosi, kuukausi, viikko, aamu, tunti, minuutti. Jokainen hetki voi olla uuden, paremman alku. Jo seuraavan nurkan takana voi odottaa onni.

Jos katsomme ympärillemme, näemme paljon uusia alkuja: kevät, uusi itu, hiirenkorvat, muuttolintujen tulo, eläinlapsi, pieni ihminen. Loputtomasti alkaa tai on alkamassa jotakin uutta.

Uusien alkujen näkeminen ei vaadi ekstreme-elämyksiä tai tosi tv:tä. Tarvitaan olemista tässä ja nyt. Tässä olen, kun en muuta jaksa, osaa, tahdo.

On valtavasti pieniä ja vähän suurempia hyvän olon asioita. Minulle sellaisia ovat esimerkiksi puut ja linnut, taivaan värit. Ei tarvitse pelätä, että hyvä olo tai onni menee ohi, jos erehdyn niistä nauttimaan. Hyvällä ololla ja hyvillä asioilla on taipumus lisääntyä, kun niitä käyttää ja harjoittaa.

Jeesus sanoo: "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut."

(Mark. 6:26)

-