Toivo

saa minut nousemaan

aamulla sängystä.

Armo

tekee elämäni turvalliseksi.

Minun ei tarvitse olla täydellinen.









Pieni kuusi ei anna periksi

 

Asuinkerrostalomme tontilla kasvaa kuusia. Pienin kuusista on lähinnä tietä. Se on joutunut monena talvena auraustraktorin runtelemaksi. Kerran se katkaistiin joulun alla, kenties joulukuuseksi. Sitkeästi se kuitenkin kasvatti uuden varren. Tämä muita tontin kuusia pienempi kuusi koki taas viime talvena kovia. Se vääntyi lumimassojen alla lähes poikki, luokalle, ja hennosta rungosta irtosi kuorta. Ajattelin, että pienen kuusen elämä oli sitten tässä. Mietin, pitäisikö se heittää jo roskiin.

 

Laiskuuttani en saanut hävitetyksi kuusta. Ja ihme tapahtui.  Pieni kuusi nousi kuin nousikin kurjuudestaan. Vähitellen se suoristi vartensa lähes suoraan. Ihan selvästi, se on päättänyt kasvaa tänäkin kesänä. Pieni kuusi ei anna periksi!

 

Mietin omaa elämääni. Kuinka monta kertaa minä olen antanut periksi. Tehnyt sitä, minkä olen tiennyt vääräksi. Pakottanut itseni suostumaan toisten tahtoon, vaikka sydämeni on puhunut muuta. Kuinka monta kertaa olen ollut ottamatta itseäni todesta. Kuinka monta kertaa olen epäillyt taivaallisen Isäni rakkautta ja johdatusta. Kuinka monesti olen asettunut Luojaksi Luojan paikalle, kuvitellut itsestäni mahdottomia ja romahtanut kuusesta katajaan.

 

Jeesus on Jumalan pieni kuusi, joka ei antanut periksi. Hän katsoi pelikorttinsa loppuun asti. Se oli Isän tahto. Jeesus heittäytyi täysin Jumalan huolenpidon ja johdatuksen varaan. Hän ei pelännyt. Jeesus rukoili paljon, kysyi Isän tahtoa. Rukouksessa ja Raamatun sanassa Jumala puhuu meille. Meidän tulee kuunnella myös omaa ääntämme, sydäntämme. Emme voi tehdä itseämme vastaan. Se kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Isä ohjaa meitä myös oman tahtomme ja tuntemuksiemme kautta. Hän on luonut meidän kuvikseen, itsenäisiksi, ajatteleviksi ja tunteviksi ihmisiksi. Uskotko, että Isä tykkää meistä ja haluaa meille hyvää. Ottakaamme kunnon uskonloikka Jumalan kämmenelle. Ja hei! Me olemme turvassa!

 

 

 



Me muut syntiset

 

 

 



On hyvä katsella asioita ja elämää eri näkökulmista.  Saa laajemman ja monipuolisemman käsityksen.  Valokuvauksen harrastajana kiertelen kohdetta, katselen eri suunnista.  Välillä konttaa maassa ja mietin, että ihmiset pitävät minua varmaan omituisena.

 

Oletko tuntenut olevasi elämässä pohjalla?  Kun on tarpeeksi pohjalla, voi katsoa vain ylöspäin.  Hiilikellarissakin näkee valonkajastuksen.  Ja mitä tekee Jeesus?  Hän seurusteli Raamatun mukaan pohjalla olevien ihmisten kanssa: yhteiskunnan halveksimien naisten ja miesten kanssa, publikaanien ja muiden syntisten kanssa.

 

Minä olen aina tuntenut kuuluvani tuohon muiden syntisten joukkoon.  Siellä on turvallista olla.  Tiedän, että Jeesuskin on siellä.  Hän, vaikka on synnitön, on meidän muu-syntisten joukossa.  Niin kuin eräässä laulussa sanotaan; "Niin alhaalla kukaan ei kulje, ettei siellä Jeesus ois."  Ole turvallisella mielellä,  Jeesus on kanssasi hiilikellarissasi.

 



Ölövinä pilttuusa

Kun olin lapsi kauan, kauan sitten, sain pieniä ja vaatimattomia lahjoja: makeispussi, appelsiini, veljen tekemät puulelut, käytetty nallipyssy, yms.  Jeesus, maailman Vapahtaja, syntyi myös hyvin vaatimattomiin oloihin.  Hänet pantiin talliin, seimeen, makaamaan.

Jos Jeesus olisi syntynyt kuninkaan perheeseen ja ajellut valjakoilla, ei hän olisi ollut uskottava kuin nyt syntyessään talliin ja ratsastaessaan pääsiäisenä aasilla Jerusalemiin. "Hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa." (Sakarja 9:9)

Joulu kertoo toivosta, Jeesuksesta.  Ilman toivoa emme voi elää.  Toivo on tarkoitettu kaikille.  Vaatimaton ja nöyrä hän on.  "Pikkuraukka, joka makasi ölövinä pilttuusa."  (Jouluevankeliumista Oulun murteella)

Rakas taivallinen Isä.  Kiitos adventinajasta, joka johdattaa meidät Jeesuksen syntymäjuhlaan, Jouluun.  Kiitos siitä, että lähetät meille valon pimeään.  Anna meille kaikille mahdollisuus ja ilo ottaa vastaan joulu sydämiimme.  Aamen.



Vanha peruna

Joskus tuntuu siltä kuin usko olisi kuin vanha peruna, kurttuinen ja nahistunut.  Ettei kerta kaikkiaan jaksa uskoa.  Ja syyllisyys siitä, että on huono uskovainen. 

Jeesuksen silmissä olemme kaikki hyviä uskovaisia.  Jos alkaa tuntua siltä, että olenpa minä erinomainen uskovainen, olet hakoteillä.  Uskoa ja uskonmäärää ei voida mitata.  Jeesukselle pienikin usko riittää.

Minulla on kukka, joka kasvaa hullun lailla.  Noin vuoden välein lyhennän sitä tyveen asti.  Aina se lähtee uudelleen kasvamaan!  Ihan silmissä se nousee pienen asuntoni kattoa kohti.  Niin on uskokin.  On erämaakausia, jolloin usko on kovilla, mutta varsinkin silloin Jumala on lähellä meitä.  Alkaa uusi kasvu taivasta kohti.  Valo lisääntyy ja uskomme vahvistuu.  Jumala antaa kasvun ihmisellekin.

"Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu."      (Job 14:7)



En seuraa Jeesusta

En seuraa Jeesusta hänen jäljessään, vaan hän kulkee rinnallani.  Hän on nostanut minut pystyyn, kun olen kaatunut, hän on kantanut selässään, kun olen väsynyt.  Välillä olen niin ulalla, etten muista, osaa, jaksa edes rukoilla, mutta Jeesus ei hylkää.  Hänellä on kyky, joka myös meillä on, jos muistamme sitä käyttää.  Jeesus rakastaa!

Rakkaus synnyttää vapauden.  Pakotettu rakkaus ei ole aitoa.  Se ei kestä.  Uskonnon harjoittamisen pakkopaita on helppo pukea, mutta vaikea riisua.  Ei Jumala halua meiltä uhrimenoja.  Hän ei halua pakottaa meitä mihinkään.  Jumalan vuoksi meidän ei tarvitse uhrautua, saatikka alkaa itse Jumalaksi.

Usko merkitsee vapautta.  Ihmisellä on kummallinen kyky orjuuttaa itseään.  Jeesuksella on avain meidän vapauttamiseksemme.  Se avain on rakkaus itseään, lähimmäistään ja Jumalaa kohtaan.  Hellittäkäämme ja hellikäämme itseämme ja toisiamme.

"Halaus on ainoa keino saada kaksi henkilöä niin lähelle toisiaan, ettei kumpikaan näe toisessa mitään vikaa."    (Ressu)



 

Äiti,

 

tulinko koskaan

sanoneeksi, että

rakastan sinua?

 

Nyt,

olet poissa

tästä maailmasta,

mutta niin

lähellä, lähellä

 

Lokakuun sumuun

kääriytyvät pellot.

Äidin luona

on aina kesä, kesä

 

 

Eräällä äidillä oli poika, joka joutui huonoille teille.  Äiti rukoili kolmekymmentä vuotta poikansa puolesta, ja niinpä vain kävi, että poika tuli uskoon ja teki elämässään parannuksen.  Äiti sanoi: "Minä rukoilin, ja Jumala kuuli heti."  Näin teki myös minun äitini, ja hänenkin rukouksensa Jumala kuuli heti.

 

Äidit uskovat ja ovat uskollisia.  He eivät hevillä luovuta, kun on heidän lapsistaan kysymys.  Äidit ovat ymmärtäneet, että rakkaus kasvaa sitä käytettäessä.  Miten oppisin sanomaan: "Minä rakastan sinua, sinä olet minulle rakas".