Rakkauden kolmoiskäsky

Jeesukselta kysyttiin, mikä on lain suurin käsky? Hän vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Matt. 22:37-39).

-

Edellä mainittua kutsutaan rakkauden kaksoiskäskyksi: "Rakasta Jumalaasi ja lähimmäistäsi." Yhtä hyvin se voisi olla myös rakkauden kolmoiskäsky: "Rakasta Jumalaasi, itseäsi ja lähimmäistäsi." Raamattu lähtee siitä, että ihminen rakastaa itseään ja voi sitten rakastaa myös lähimmäistään. Itsensä rakastaminen on itsensä hyväksymistä. Saamme rakastaa itseämme ja meillä on lupa rakastaa itseämme.

-

Meillä on myös lupa epäonnistua. Voimme puhua jopa epäonnistumisen mahdollisuudesta, oikeudesta, lahjasta. Meille on varattuna epäonnistumisen armo. On turvallista epäonnistuakin, ilman syyllisyyttä, koska voimme aina luottaa Jumalan rakkauteen.

-

Rakas taivaallinen Isä. Anna meille tänään armo olla pelkkiä ihmisiä ja hyväksyä oma ja toisten ihmisten inhimillisyys. Jeesuksen nimessä. Aamen.

-

VALO VOITTAA

-

Helmikuussa valo on lisääntynyt ja keväästä on pienen pieni aavistus. Alkukuusta ovat Valon päivä ja Kynttilänpäivä. Palava kynttilä kuvaa Kristusta, joka on voittanut pimeyden voimat. Jeesus sanoo: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh.8:12). Jo Jeesuksen syntymäpaikan ylle syttyi Betlehemin tähti, joka valollaan opasti ihmisiä Jeesuksen luo.

-

Raamatussa mainitaan valo 193 kertaa. Heti Raamatun kolmannesta jakeesta (1. Moos. 1:3) voimme lukea: "Jumala sanoi: 'Tulkoon valo!' Ja valo tuli." Tämä valo on Jeesus.

-

Kevät saattaa olla meille myös vaikeaa aikaa. Pimeänä ajanjaksona olemme saaneet ikään kuin vetäytyä omaan pesäämme ja jättää murheet ulkopuolelle. Mutta kevään valo paljastaa kaiken. Elämä tulee silmille. Mutta Jeesus-valo ei häikäise, vaan hoitaa. Kurjista kurjinkin voi nousta.

-

Lumihiutaleet,

kauniit enkelten hiukset,

maiseman valot.

Auraamattomat polut,

askelten tutut äänet.

-

Kun Herra ohjaa askeleita,

ihminen kulkee oikeaa tietä.

Jos hän horjahtaakin,

ei hän suistu maahan,

sillä Herra pitää häntä kädestä.

-

Ps. 37:23-24

-

On uusi vuosi ja uusi alku. Me muistelemme mennyttä vuotta, ja mietteemme askaroivat tulevassa. Emme tiedä, mitä tuleman pitää, mutta me saamme olla tässä ja nyt. Tästä hetkestä alkaa uusi elämä. Minä hetkenä tahansa elämän suunta voi muuttua. Myös hyvään suuntaan.

-

Löysin tuon yllä olevan Raamatun kohdan, en sattumalta, vaan johdatuksesta. Sattumaahan ei ole. Eikö olekin lohduttava ja turvaa antava kohta? Olimmepa uskovaisia tai uskomattomia askelemme tahtoo horjahdella, ja kulku on usein mutkikasta. Joskus tuntuu, että elämä on yhtä ojasta ojaan hoippurointia. Mutta Herra ohjaa meitä ja pitää jopa kädestämme kiinni. Vaikka meidän isämme ei olisi meitä koskaan kädestä taluttanut, taivaan Isä taluttaa. Hänkin, jolla ei ole isää, saa omistaa Isän hänessä.

-

Omalla kohdallani uskonratkaisu jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Kaikenlaista olin kokeillut, taolaisuudesta samanismiin ja siltä väliltä. Ratkaisu oli lopulta helppo tehdä. Ei elämä siitä ylen autuaaksi ja onnen hyminäksi muuttunut, mutta sen olen kokenut, että aina on ollut Jeesus läsnä. Hän ei ole jättänyt. Vaikka kompuroinkin, hän ei hylkää. Hänen luokseen saavat tulla kaikki. Ihan kaikki. Juuri sellaisina kuin olemme, ilman kuorrutusta ja krumeluureja, ilman ansioita tai ansioiden kanssa, riisuttuina tai puku päällä. Meidän ei tarvitse esittää Jeesukselle mitään.

-

Hiljaiseksi riisuttuna

pala palalta murtuneena

armon varassa

-

-

Oli tuomiosunnuntai. Kävin kuuntelemassa Sanaa kirkossa. Lempeää julistusta, rakkaudellista, armosta. Lähdin kirkkokahville keskustaan. Vastaani tuli "Jeesus rakastaa sinua" -liivissä mies, joka jakoi uskonnollista materiaalia. En ottanut. Olin jo aikaisemmin niin päättänyt. Kieltäydyttyäni mies sanoi: "Etkö sinä haluakaan taivaaseen?"

-

Tuntui pahalta. Näinkö niitä pääsylippuja taivaaseen kaduilla jaellaan? Jos en ota tarjottua materiaalia, en pääse taivaaseen. Olen kuitenkin jo kauan tiennyt, ettei taivaaseen ole pääsylippuja. Ei myöskään plussakorttisysteemejä. On vain armo ja rakkaus. Jeesus.

SAA RAKASTAA

-

Jeesus siunaa kaikkia,

jotka sitä häneltä pyytävät.

Miksi emme mekin tekisi samoin?

-

Onko Raamattu suurempi kuin Jumala?

Yritetäänkö Paavalilla Jeesusta korvata?

-

Jumala ei kiellä meitä ajattelemasta,

eikä Jeesus kiellä rakastamasta.

-

Mikä minä olen sanomaan,

kuka ketäkin saa rakastaa.

Saa rakastaa!

-

Laastari-Jeesus

-

Eräässä Oulun kirkossa on alttaritauluna Jeesusta kuvaava veistos. Se on hyvin kaunis. Taivaan Isän antamalla mielikuvituksella näen siinä kuitenkin muutakin, mitä taiteilija ei ole ehkä tarkoittanut. Jeesuksen kyljessä on ihan selvästi laastari, kämmenissä ja nilkoissa kolikot, ja Jeesuksen pään takana on kärrynpyörä. Kohdevalaistus heittää vielä Jeesuksen vasemmalle puolelle varjon, joka muistuttaa ilmiselvästi enkeliä.

-

Aina kun näen tämän Laastari-Jeesuksen, muistan sen, miksi hänellä on haava kyljessä. Se on meidän tähtemme. Se on siinä, jotta me saamme elää. Siksi, että saamme olla vapaita ja luottaa siihen, että Jeesus hakee meidät, kun aikamme tulee, meille varaamaansa taivaan asuntoon. Veistoksen kädet ovat kutsuvasti levällään: "Tänne vaan Laastari-Jeesuksen syliin, tänne mahtuvat kaikki."

-

Erästä kirkonmiestä mukaillen: Kun on oikein kovasti pyhä, saattaa olla myös pyhästi kova. Keskustelin erään nuoren uskovaisen kanssa homoparien siunaamisesta. Keskustelusta ei tullut mitään, sillä hän vastasi kaikkeen: "Mitä Raamattu sanoo." Minulle Jeesus on armahtava, rakastava ja arjessa hyvin lähellä. Hän näkee minunkin haavani ja laastarini. Uskon, että hän siunaa kaikki, jotka sitä häneltä pyytävät.

keltainen lehti irtosi,

putosi, maa tärähti

syksy, rakkaani

-

Suomi on ihana maa. Vuodenaikoja on valittavaksi asti. Rakastan syksyä. Rakastan myös kesää, kevättä ja talvea. Meitä on moneksi.

-

Luonto muistuttaa meitä luopumisen mahdollisuudesta. Saamme luopua. Meillä on siihen etuoikeus Jeesuksen ansiosta. Mitä meillä on menetettävää muuta kuin viheliäisyytemme? Se saakin mennä.

-

Rakastanko jotakin syntiäni tai taakkaani niin paljon, etten halua sitä Jeesuksen ristille antaa? Elämänihän voisi silloin muuttua, parantua. Uskallanko ottaa sen vastaan? Joskus tuntuu, että minun on helpompi ottaa vastaan paha kuin hyvä. Luonto ottaa iloiten vastaan uuden kevään. Mitä minullakaan olisi menetettävää?

-