maanantai 17. helmikuuta 2014

Sovituskoppiin

 

Eräänä yksinäisenä päivänä kuljeskelin yksinäisenä tavaratalon väenpaljoudessa.  En ollut hymyilypäällä, mutta eivätpä olleet muutkaan.  Ei hymyn hymyä.  Evankelista Billy Craham on sanonut: "Ilo on eräs todellisen kristityn tunnusmerkeistä."  Eipä ollut sinä päivänä kristittyjä juurikaan liikkeellä.
 
Sitten näin kyltin, jossa oli nuoli ja teksti: "Sovituskoppi".  Hyvänen aika, Jeesushan meidän syntimme sovitti päällensä.  Voimme huoletta mennä Jeesuksen luo sovituskoppiin ja tulla sieltä uutena luomuksena.  Ehkäpä hieman jo hymyilevänä.  Ei sen mitään onnen hehkua ja ääneen naurua tarvitse olla, vaan pientä pilkettä silmäkulmassa, hyväntahtoisuutta, itsensä ja vastaantulijoiden hyväksymistä.
 
Päätin poiketa näiden oivallusten kunniaksi tavaratalon kahvilaan kupposelle.  Ystävällinen myyjärouva tervehti minua hymyillen.  Moni asiakas hymyili myös.  Enkä tuntenut itseäni yhtään naurettavaksi, vaan hymyilin takaisin!  Olinko sittenkään niin yksinäinen kuin kuvittelin?
 
 
 
 


Ei kommentteja: