Sinut on valittu!

-

Eräänä aamuna sain 7-päivää lehdeltä kirjeen, jonka päällä luki kissankokoisin kirjaimin "KUTSU: Esko - Sinut on valittu!" Tällä kertaa kylläkin vain johonkin kilpailuun valitsemaan parasta lehden kantta.

-

Aloin ajatella asiaa tarkemmin, ja näinhän se on. Jokainen meistä on kutsuttu ja valittu. Taivaan Isä on sen tehnyt jo ennen syntymäämme. Mutta otammeko me kutsun vastaan? Keksimmekö aina lisää verukkeita niin kuin minä tein lähes viisikymmentä vuotta? Niin oli kova pää. Sanotaankin, että ihmisen tehtävänä uskoontulossa on vastaanpaneminen, Jumala tekee muun. Jumala on uskollinen, hän ei hellitä ja jätä työtään kesken. Kun on tarpeeksi alhaalla, ei ole muita mahdollisuuksia kuin Jeesus. Hän ei pelkää olla pohjalla ja pimeässä. Hän löytää meidät aina.

-

"Niin alhaalla kukaan ei kulje,

ettei siellä Jeesus ois.

Hän ei yhtäkään luotansa sulje,

ei karkoita ketään pois...

-

Kun kieltäjän kurjan hän kohtaa,

ei vältä, vaan luokseen käy.

Pyhä rakkaus silmistään hohtaa

eikä kostoa, vihaa näy...

-

Ja alemma vieläkin tulla

hän tahtois, jos siellä ois

joku tunnolla haavoitetulla,

jotta korjata kurjan vois..."

-

(Hengellinen laulukirja: Martta Kaukomaa, Iina Karttunen)

-

Kaksi kurjaa äijää

-

Odottelin Oulun junaa Oulaisten asemalla. Oli varhainen sunnuntai. Meitä odottajia oli vain kaksi miestä. Kaveri tuli lähemmäksi juttelemaan. Puhuimme lähtijöiden vähyydestä. Kaveri sanoi: "Meitäkin on tässä vain kaksi kurjaa äijää." Toteamus oli tosi. Junakin oli kurja. Se jumittui kolmeksi vartiksi heti Ruukin aseman jälkeen. Mutta perille päästiin.

-

Tuli voimakas tunne vertaisuudesta. Vertainen voi ymmärtää. Jeesus oli vertaisemme. Oikeastaan hän on maailman ensimmäinen vertaistukija. Kuitenkin kaikessa ilman syntiä. Jeesus rakastaa erityisesti meitä mieleltään tai muuten särkyneitä.

-

"Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen." (1.Piet. 5:7). "Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa." (Ps. 147:3).

-

Meillä on oikeus Jumalan rakkauteen sellaisina kuin olemme. Vaikkapa vain kurjina äijinä tai ämminä.

-

Hyvä, Jeesus!

-

Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Minua, yksinäistä, se puhuttelee enemmän kuin joulu. Jeesus tunsi ristillä tulleensa hylätyksi, hänet oli jätetty yksin. Emmekö me kaikki ole joskus niin kokeneet? Jeesus kulkee edellämme ja on jo kohdannut sen, mikä meitä elämässä kohtaa. Meidän ei enää koskaan tarvitse olla yksin. Eikö tämä ole turvallista ja ihanaa?

-

Pietari kielsi Jeesuksen. Niin myös minä olen monesti tehnyt. Jeesus ei hylännyt Pietaria eikä hylkää minua ja eikä hylkää sinua. Eräässä kirkon synnintunnustuksessa sanotaan "Ja katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin ristinpuulla." Saat uskoa, että Jeesus katsoo sinunkin puoleesi laupeutensa silmin myös tänä päivänä ja joka päivä.

-
Jeesus kuoli ristillä pitkäperjantaina sovittaakseen meidät taivaallisen Isämme kanssa. Jeesus on uusi silta meidän ja Jumalan välillä. Sitten se kaikkein paras asia: Jeesus voitti kuoleman, hän nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä. Tätä kannattaa juhlia. Hyvä, Jeesus!

-

miljoona keltaista lehteä

yksi punainen

erilaisuuden toivo

-

Tunnen itseni usein erilaiseksi, poikkeavaksi. Ulkopuolisuuden tunne on myös tuttu.

-

Jumala näet rakastaa meitä niin paljon, että hän teki meistä yksilöitä. Hänen olisi ollut varmaan helpompi käyttää yhtä ja samaa ihmismuottia. Nyt voin kuitenkin olla ylpeä siitä, että olen ainutlaatuinen ja ainoa kappale minua. Samanlaista outoa tyyppiä ei ole kuin minä. Luojan kiitos!

-

Johtuisiko erilaisuuden pelkomme siitä, että pelkäämme omaa erilaisuuttamme? Emme uskalla mennä omaan pimeään huoneeseemme. Mutta meidän ei tarvitse mennä ykisin. Saamme ruokouksessa pyytää Pyhää Henkeä oppaaksemme matkalle sisimpäämme.

-

Olisitko sinä se punainen lehti, erilaisuuden toivo? Lähdemmekö matkalle omaan erilaisuuteemme, erinomaisuuteemme?

Nyt!

-

Haluan rakastaa. Voiko yksinäinen rakastaa? Voiko yksin, neljän seinän sisällä rakastaa? Voi, ainakin itseään. Ihminen, neljän seinän sisällä, sitä kuitenkin vähiten tekee.

Mitä teen yksinäisyydelläni? Mitä me teemme yksinäisyyksillämme? Olemmeko sitkeästi yksin yksin? Satatuhatta miljoonaa ihmistä yksin yksin.

Vai otammeko riskin ja lähestymme toista ihmistä, ehkä yhtä yksinäistä kuin minä. Sanomme: "Lähtisitkö kanssani kahville, haluaisin tutustua sinuun?" Ehkä kahvittelu ei toiselle käy, sillä hänellä on oikeus kieltäytyä. Ja mitä oikestaan siinäkään tapauksessa häviän? Mutta aina on onnistumisen ja tutustumisen ilon mahdollisuus. Ja yksinäisyyskin on paljon hauskempaa ystävän kanssa.

Jeesus sanoo: "Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne." (Joh. 15:17).

Toivon, että kun siirryn ajasta iäisyyteen, minusta voitaisiin sanoa: "Hän rakasti ihmisiä. Häntä sai rakastaa. Hän oli rakastettava ihminen."

-

Uusi alku,

tässä ja nyt.

Meille on annettu paljon mahdollisuuksia aloittaa alusta. On monia uusia alkuja: uusi vuosi, kuukausi, viikko, aamu, tunti, minuutti. Jokainen hetki voi olla uuden, paremman alku. Jo seuraavan nurkan takana voi odottaa onni.

Jos katsomme ympärillemme, näemme paljon uusia alkuja: kevät, uusi itu, hiirenkorvat, muuttolintujen tulo, eläinlapsi, pieni ihminen. Loputtomasti alkaa tai on alkamassa jotakin uutta.

Uusien alkujen näkeminen ei vaadi ekstreme-elämyksiä tai tosi tv:tä. Tarvitaan olemista tässä ja nyt. Tässä olen, kun en muuta jaksa, osaa, tahdo.

On valtavasti pieniä ja vähän suurempia hyvän olon asioita. Minulle sellaisia ovat esimerkiksi puut ja linnut, taivaan värit. Ei tarvitse pelätä, että hyvä olo tai onni menee ohi, jos erehdyn niistä nauttimaan. Hyvällä ololla ja hyvillä asioilla on taipumus lisääntyä, kun niitä käyttää ja harjoittaa.

Jeesus sanoo: "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut."

(Mark. 6:26)

-

Talven ruohot

taivuttaneet kauniisti päänsä.

Luoja, sinä nostat meidät.

Kävin jouluna kirkossa. Kirkon takaosaan oli rakennettu jouluseimi. Oli nähty vaivaa. Tulos oli kaunis ja mielenkiintoinen. Oli muun muassa lampaita, joista yksi musta.

Kirkkoherra saarnasi. Hän kehui vaimoaan käteväksi käsistään. Vaimo valmisti jouluseimiäkin. Puhuja mainitsi vielä, että ajattelupuoli heidän perheessään on hänen vastuullaan. Tuli heti mieleen, etteikö vaimo sitten osaa ajatella? Kirkkoherra halusi varmaan korostaa omaa osaamattomuuttaan ja epäkäytännöllisyyttään, mutta asia kääntyikin päälaelleen. Hän tulikin mollanneeksi vaimoaan.

Kun tulin taas tapaninpäivänä kirkkoon, näin että musta lammas oli nostettu paimenen syliin. Tuli lämmin, hyvä olo. Meistä mustista lampaistakin pidetään huolta. Saamme Hyvän Paimenen sylihoitoa.

-