Rukoileminen on ilo

 

 Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:

 "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.  Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.'  Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.  Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."                                                                   (Luuk.  18:9-14)

Kun uskovaiset kokoontuvat yhteen rukoilemaan, saattaa syntyä eräänlainen rukouskilpailu. Joku rukoilee kauniisti, puhuttelevin sanakääntein ja pitkään. Ja toinen yrittää vetää vielä paremmaksi, jne. Siinä arka ja uskon hienouksiin perehtymätön, aloitteleva uskovainen on ihmeissään. Hän ei uskalla rukoilla lainkaan ääneen. Hän ehkä yrittää, mutta lopettaa, kun ei pysty sanaakaan ääneen sanomaan. Onko tuttua? Minulle on.

Kaikki rukoukset ovat hyviä ja oikeita. Haluan kuitenkin rohkaista arkoja ja hitaita rukoilijoita, joista Jeesuksen kertomuksen publikaani on hyvä esimerkki. Hän on jäänyt kirkossa taustalle ovensuuhun. Hän sai vain soperretuksi: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!" 

Tässä publikaani tunnustaa syntisyytensä, mutta uskaltaa pyytää Jumalalta itselleen armoa. Publikaani rukoilee, koska uskoo Jumalan armahtavan häntä. Hän uskoo Jumalaan. Eli tässä on synnintunnustus ja uskontunnustus samassa lyhyessä rukouksessa.

Kun olen tilaisuudessa, jossa rukoillaan ja puhutaan kielillä, olen joutunut usein hämmennyksen valtaan. Olen tuntenut itseni täydeksi nollaksi. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Kaikki rukoukset ovat samanarvoisia. Rukous voi olla yksi lause, yksi sana, huokaus tai vain hiljaisuus. Uskoa ja rukousta yhdistää yksi sana: nöyryys. Nöyryys on luottamusta Jeesukseen. Siihen, että kaikenlaiset rukoukset kuullaan. Oikeastaan ne ovat jo Jumalan tiedossa ennen kuin olemme edes rukoilleet.

Rukoileminen on ilo! Hylätään väkinäiset suoritukset ja raskaat rutiinit. Ollaan sitä, mitä ollaan. Rehellisesti. Kun hyväksyy itsensä, hyväksyy Luojansa.