Eräissä rukoushelmissä on pyhän huolettomuuden helmi. Tähän helmeen sisältyy rukous: "Herra, sinä tiedät, mitä minä tarvitsen. Varjele minua huolehtimasta."
Pyhä huolettomuus on luottamista Jumalan huolenpitoon ja johdatukseen. Se on rukoilemista, tekemistä ja olemista Isän käytettävissä. Luottamusta siihen, että asiat menevät hänen tarkoittamallaan tavalla hyvin, vaikka ne menisivätkin minun mielestäni "mönkään". Jumalalla ei ole "mönkää". Se, että asiat menivät minun kannaltani hyvin, voi selvitä vasta jälkeenpäin. Meidän ei tarvitse murehtia eikä pelätä.
"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." (Fil. 4:69)
Huolettomuus edellyttää nöyrtymistä Jumalan johdatukseen. Voimme jättää murehtimisemme hyvällä omalla tunnolla Jeesuksen kannettavaksi. Hän tuli maailmaan juuri sinua varten. Taakkojamme ei kukaan muu jaksaisikaan kantaa. Jeesuksen hartiat kyllä kestävät. Hän odottaa, että saisi auttaa meitä, jos vain siihen suostumme.
Miksi emme raaski luopua turhasta huolehtimisesta? Jos luopuisimme, elämämme saattaisi parantua. Mutta mitä me sitten tekisimmekään? Onko tuttu huono parempi kuin tuntematon hyvä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti