Kevääseen en koskaan kyllästy. Kuitenkin tiedän, että kevät voi joillekin olla raskasta aikaa. Valo on kirkasta ja kovaa. Lumi sulaa, mutta lika ja roskat jäävät. Sitten kesä röyhähtää esiin. Pois tieltä risut ja männynkävyt! Mutta jos mieli on maassa, ei pysty, eikä ehdi kevääseen mukaan. Masennus kasvaa.
Kevät myös parantaa. Jo kuolleeksi luultu herääkin eloon. Valo kasvaa maasta ja pehmenee kesää kohti. Rakastan lintuja. Ensimmäiset mustavarikset pelastavat päiväni. Ensimmäinen perhonen istahtaa sydämelleni, ja kärpäset parkkeeraavat parvekkeelleni.
Kun aistii luonnon, aistii Jumalan. Luonto hoitaa meitä ja uskoamme. Jos Jumala loi satakielen laulun, eikö hän loisi myös ihmistä omaksi kuvakseen, rakkaimmakseen?
Aamulenkilläni mustarastas
toimi liturgina,
peipponen saarnasi ilosanoman,
talitiainen lauloi virret.
Credo,
minä uskon.
Eija Raiski
