Auringonsilta
Vanhetessa alkaa nähdä pieniä, iloa tuottavia asioita paremmin kuin nuorena. Lapset, koirat, pensaissa tirskuttelevat varpuset, vastaantulijan hymyn hipaisu, luonnon valot, värit ja tuoksut, tässä muutamia itselleni iloa tuottavia asioita. Jospa olen tulossa lapseksi jälleen! Pieni lapsi ei kyseenalaista. Hän ihmettelee, näkee valtavasti uusia asioita. Jos hän kaatuu, hän ei jää paikalleen makaamaan. Lapsi nousee ylös yhtään epäilemättä, etteikö oppisi kävelemään. Hän ei jää rähmälleen ja ajattele: "Olkoon, ei tästä kuitenkaan mitään tule."
Jeesus kehottaa: "Tulkaa lasten kaltaisiksi." Teemmekö me aikuiset elämän turhan monimutkaiseksi? Usein paahdamme minä, minä -asenteella. Onko siinä Jumalalla muuta virkaa kuin jäädä sivusta katsojaksi? Olen miettinyt monta kertaa, mitä menetettävää minulla on, jos luotan Jumalaan ja annan hänelle elämässäni tilaa toimia. Ei tämä tästä ainakaan huonommaksi voi mennä. Päinvastoin, elämässä alkaa tulla vastaan pieniä tähtihetkiä, hyvän mielen pisaroita.
"Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?"
Anna-Maija Raittila,
virsi nro 525
