"Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." (Kor. 10:13)
Armo on Jumalan ihmisiä kohtaan osoittamaan ansaitsematonta rakkautta. Uskoontulostani on toista kymmentä vuotta, mutta olen yhä armon suurkuluttaja. Olen aina elänyt Jumalan huolenpidossa, armossa ja rakkaudessa. En vain aikaisemmin sitä tiennyt.
Meillä kaikilla on oma tiemme tai kinttupolkumme. Kahta samanlaista reittiä tai elämää ei ole. Eikö tunnukin välillä siltä, että elämä on yhtä hoippumista ojasta ojaan? Mutta ojien välissä on tie, Jeesus-tie. Sillehän Jeesus meidän ojissa konttaamisiemme välissä aina vetää. Ei hän meitä unohda, vaikka ihmiset unohtaisivatkin.
Joskus olen ollut varma, etten enää selviä, että päiväni ovat jo luetut. Isä meidän -rukouksen sanat: "Päästä minut pahasta" ovat kantaneet, kun muuta en ole jaksanut. Jumalan käsissä pieni on suurta.
"Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, syvyyksistä sinä minut nostat." (Ps. 71:20)
