perjantai 14. joulukuuta 2012

Ehjäksi särkynyt


Minulla on keraaminen pöytäristi. Taiteilija olisi sen hylännyt varastoon pölyttymään epäonnistuneena tekeleenä, mutta sain hänet ylipuhuttua myymään ristin minulle. Risti könötti takavinossa epämääräisessä asennossa kuin paikkaansa hakien.  Minusta risti oli silti kaunis köynnöskoristeineen.

Kävi niin, että siivotessani (!) pyyhkäisin pölynimurin letkulla ristin lattialle pirstaleiksi.  Kokosin palat ja liimasin ne yhteen. Nyt risti näytti vielä epämääräisemmältä.  Palat eivät olleetkaan osuneet saumattomasti toisiinsa, vaan väleihin oli jäänyt rakoja.  Mutta rakojen kautta valo pääsi siivilöitymään kauniiksi säteiksi.  Nyt särkyneenä risti oli vielä kauniimpi kuin ehjänä.

Jumalan rakkaus tekee meistä särkyneistä ja särjetyistä ihmisistä kauniita. Hän ei heitä meitä pois, vaan hoitaa ehjiksi.  Saatamme olla rikkonaisia, mutta silti ehjäksi särkyneitä. 

Jokainen meistä kaipaa nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Että olisi joku, joka meitä ajattelee ja meitä odottaa. Ja rukoilee meidän puolestamme.  Jeesus on luvannut tämän tehdä ja tulla meitä hakemaan.  Hän rukoilee ja rakastaa.