Esko Limingoja

Huonot uskovaiset

2012-01-03T05:00:00.000-08:00

Ennen uskoontuloani pidin uskovaisia itsekeskeisinä ja omahyväisinä sisäpiiriläisinä. Uskoontuloni jälkeen käsitykseni muuttui aivan toisenlaiseksi. Nyt, kymmenisen vuoden kuluttua, minusta on alkanut taas tuntua vähän samanlaiselta.

Olen alkanut myös tuntea itseni yhä huonommaksi ja huonommaksi uskovaiseksi. TV7-kanavaa, joka on hengellinen tv-kanava Suomessa, en enää juurikaan katso. Tuntuu, ettei minulle ole tapahtunut mitään niistä ihanista asioista, joita siellä esiintyville ihmisille on tapahtunut. Jumala puhuu heille ja vastaa rukouksiin, Pyhä Henki johdattaa ja ihmeitä ja paranemisia tapahtuu koko ajan. Tuntuu, että he eivät elä siinä arkipäivässä, jossa minä taaperran päivästä toiseen. Eipä ole löytynyt puhujaa, joka olisi lohduttanut heitä, joiden rukouksiin ei ole vastattu, heitä, jotka eivät ole parantuneet, heitä, joilla ei ole kielillä puhumisen armolahjaa tai heitä, jotka eivät puhujan patisteluista huolimatta pysty nousemaan seisomaan, nostamaan käsiä pystyyn tai ylistäen tanssimaan.

Mietin teenköhän jotakin väärin, uskonko väärin? En jaksa millään uskoa, että näin olisi. Minusta uskosta on tullut eräänlaista elämyskilpailua. Kuka järjestää parhaimman Jeesus-shown? Missä on eniten menoa ja meininkiä? Luojalle kiitos on vielä sunnuntaijumalanpalvelukset kirkoissa. Siellä voi heikkokin olla turvassa, kuunnella hienoa urkumusiikkia, veisata ja käydä ehtoollisella. Tietysti Jumala kutsuu meitä monella tavalla ja monissa paikoissa, kaikille ei kaikki sovi. Pääasia on ettemme unohda sanomaa Jeesuksesta. Ja että muistamme viimeisinä raahustaviakin. Jeesus sanoo: "Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä." (Matt. 19:30).

Totta puhuen on minunkin rukouksiini vastattu ihan konkreettisesti. Tästä esimerkkinä olkoon seuraava. Uskoontuloni alussa halusin pyrkiä Kansan Raamattuseuran järjestämälle evankelistakurssille Lohjan Vivamoon. Kurssi oli kallis, 600 euroa, johon minulla ei ollut varaa. Rukoilin taivaan Isää: "Jos sinun tahtosi on, että menen tälle kurssille, niin järjestä kurssimaksu."
Ja niin vain kävi, että kotiseurakuntani maksoi osan kurssimaksusta ja kurssin järjestäjä antoi vähävaraiselle roiman alennuksen. Minulle jäi maksettavaksi kokonaista kaksi euroa!

Evankelioinnin haaste ei siis välttämättä ole siinä,

uskallammeko puhua tuntemattomalle ihmiselle hengellisistä asioista.

Usein se on siinä, näkyykö usko arkielämässä,

ja jos näkyy, miltä se näyttää.

(Lari Launonen)

Onneen ei ole oikotietä

2011-12-01T07:05:00.000-08:00

Syksyn sumuiset päivät ovat ihania. Hiljaisuus lepää päällämme ja valonkajastus siunaa meitä jostain korkealta. On kiva miettiä lähimenneisyytensä tähtihetkiä. Niiden ei tarvitse olla suuria. Pienet asiat ovat usein suuria asioita, kunhan ne vain huomaa. Jokaisessa säässä on oma tähtihetkensä.

Erään marketin luona asvaltoitu kevyen liikenteen väylä teki mutkaan. Lyhyessä ajassa muodostui oikopolku. Tienpitäjä, fiksu kun oli, päätti asvaltoida tämä oikopolunkin. Lyhyessä ajassa muodostui kuitenkin uusi oikopolku, jota ei enää asvaltoitu.

Jeesus sanoo:"Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6). Eli ihan selvät ajo-ohjeet. Mutta me haluamme oikaista, päästä nopeammin, meillä on kiire. Jeesuksen rakentama pikitie ei kelpaa, ei kiinnosta, se tekee mutkan. Ei auta, vaikka Jeesus rakentaa toisen reitin, vähän lyhyemmän. Mutta ei, meille kelpaa vain lyhin tie, vaikka se olisi oikotie helvettiin.

Matka Jeesuksen kanssa on paras meille särkyneille ja särjetyille. Vaikka hoippuisimme ojasta ojaan, Jeesus on aina vierellämme. Elämässä on päiviä, jolloin kukaan ei tunnu huomaavan meitä, katsovain meitä, saatikka hymyilevän meille. Silloinkin meillä on Jeesus, joka tekee kaiken tämän ja paljon, paljon enemmän. Mitäpä, jos aloittaisimme lähettämällä sähköpostia Jeesukselle: rukoilisimme. Samassa osoitteessa taitaa se taivaan Isäkin olla.

2011-10-18T05:40:00.000-07:00

Rakkaus ja vapaus

Jumalan rakkaus tekee meistä vapaita. "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon." (1. Joh. 4:17-18). Olemme vapaita, kun meidän ei tarvitse pelätä. Jumalan rakkaus meitä kohtaan on tätä täydellistä rakkautta. Rakkaudessaan hän lähetti Jeesuksen meitä pelastamaan. Jeesus sanoo: "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta." (Joh. 15:13). Näinhän Jeesus teki.

Meistä saattaa tuntua, että emme ole rakastamisen arvoisia, ansainneet kenenkään rakkautta. Mutta rakkaus ei ole vaihtokauppaa. Kun rakastaa, ei odota vastarakkautta. Tämä saattaa tuntua liian vaativalta. Kaikki kuitenkin ansaitsevat olla rakastettuja ja saada rakastaa. Emme ole täydellisiä, mutta rakastamisen arvoisia.

Rakkautemme saattaa myös kahlita ja syyllistää rakkauden kohdetta, jos tämä ei pystykään rakastamaan. Hän ahdistuu. Ahdistuneen ihmisen kyky rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan pienenee. Hän joutuu elämässään pienelle paikalle.

Jumalan rakkaus toimii toisella tavalla. Se antaa meille vapautta juuri sellaisina kuin olemme. Kun usko tuli minuun, olen vapautunut monista asioista ja riippuvuuksista. Olen paikattuna ja uudelleen ja uudelleen särkyneenä ihmisenä saanut kokea Jumalan rakkautta monella erityisellä tavalla. Ei ole mitään asiaa, joka estäisi Jumalaa rakastamasta meitä.

Jeesus sanoo: "Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne." (Joh. 15:17)

2011-10-07T05:12:00.000-07:00

Luonto hoitaa

"Kun katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen."

(Ps. 8:4-5)

Onko meillä varaa jättää kauneus ympärillämme huomaamatta? Usein haluamme tallentaa, emme katsoa, kokea, tuntea ja nauttia, nyt. Saatamme voivotella, että olisipa sattunut kamera mukaan. Tykkään kovasti syksystä, jonka vuodenajan näin ensimmäisenä elämässäni. Syksyllä luonto menee tauolle, lepäämään, keräämään voimia kevättä varten. Luonto on kuin taivas maan päällä.

Tallennammeko myös omaa elämäämme? Laitammeko sitä ikään kuin pankkiin vastaisen varalle kasvamaan korkoa. Ei, elämä ei kasva korkoa. Se on tarkoitettu heti käytettäväksi, nautittavaksi joka päivä. Joskus se maistuu karvaalta ja joskus makealta. Onko minulla rohkeutta vihdoinkin ottaa käsijarru pois päältä?

Ihminen on kuin magneetti, joka vetää roinaa puoleensa. Kuin tehdas ajetaan alas, huolletaan ja käynnistetään uudelleen, on meidänkin syytä välillä purkaa magneetti. Luopua turhasta, että uutta, taivastakin, mahtuisi tilalle.

2011-08-23T04:43:00.000-07:00

Jumalan lahjat

Meillä kaikilla on lahjoja. Lahjatonta ihmistä ei ole olemassakaan. Ehkä suurin este lahjomme käyttämiselle on, että itse tunnemme itsemme huonoksi ja lahjattomaksi: "Enhän minä nyt mitään ole ja osaa." Minä tunsin itseni lahjattomaksi lapseksi ja nuoreksi. Kukaan ei kertonut minulle, että minussa olisi jotain erityistä. Rohkaisu, kannustaminen ja innostaminen ovat tärkeitä.

Jumalalla ei ole lahjattomia lapsia. Hän tietää, mitä on meille antanut, eikä vaadi meiltä mahdottomia. Kaikki lahjat ovat yhtä tärkeitä. Hymy, katse, kosketuskin ovat tärkeitä niiden saajille. Pääasia ei olekaan se, mitä lahjoja meillä on, vaan että käytämme niitä ja miten niitä käytämme.

Koskaan ei ole liian myöhäistä. Minulta meni lähes puoli vuosisataa, ennen kuin minulle selvisi, että saattaahan kenties ehkä kuitenkin olla jotain pieniä lahjoja, joita voin käyttää. Ikäkään ei ole rajoite, sillä Jumala ei tunne eläkeläisiä. Hänen töistään ei jäädä eläkkeelle. Aina on mahdollista kokeilla ja aloittaa jotain uutta.

Nyt ei valoa näy,

pilvet sen peittävät.

Sitten tulee tuuli

ja lakaisee puhtaaksi taivaan.

(Job. 37:21)

2011-07-11T03:50:00.000-07:00

ETTEN OHI MENISI

Miten vaikeaa

minun on luopua vanhasta.

Sellaisesta,

jonka olen tuhat kertaa

todennut toimimattomaksi.

Pelkäänkö onnistumista,

uutta elämää?

Etten voisikaan rypeä

kurjuudessani,

olla enää marttyyri.

Etten voisikaan

kerjätä myötätuntoa,

anella rakkauden murusia

niiltä, jotka eivät minua rakasta.

Rukoilen,

että näkisin ne asiat,

jotka ovat minulle tarkoitetut.

Että kuulisin sanat,

minulle sanotut.

Ja että tunnistaisin ihmiset,

jotka minua tarvitsevat,

minua rakastavat.

Etten ohi menisi.

2011-06-29T05:53:00.000-07:00

TULE KIIREESTI ALAS

Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen.

(Luuk. 19:1-6)

Minua saattaa kiinnostaa joku ihminen. En kuitenkaan uskalla lähestyä häntä, vaan tarkkailen häntä piilosta, etäämmältä, niin kuin Sakkeus tarkkaili Jeesusta puusta. Minulla on yhtä aikaa pelko ja toivo tulla nähdyksi.

Niin on myös Jeesuksen suhteen. Kiinnostumme hänestä ja tunnemme vetoa hänen puoleensa, mutta emme rohkene vastata Jeesuksen kehotukseen kyllä ja tulla puusta alas. Jeesus sanoo suoraan: "Minä tulen sinun luoksesi kylään tänä iltana." Keksimmekö me verukkeita: "Meillä on niin huono siivo, eikä ole pullaakaan. Soitellaan myöhemmin." Vai otammeko iloiten Jeesuksen vastaan, niin kuin publikaani Sakkeus teki.

2011-05-18T07:10:00.001-07:00

ON YHÄ TOIVOA

"Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu. Vaikka sen juuri vanhenee maassa, vaikka sen tyvi kuolee, jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaa kuin nuori tammi." (Job. 14:7)

Tuntui siltä, että olen pystyyn kuollut. En jaksanut enää uskoa. Minäkö muka uskovainen? Mitä minäkin olen itsestäni kuvitellut? Ahdistuksessani jaksoin vain rukoilla: "Päästä minut pahasta! Päästä minut pahasta!" Ja Jeesus päästi. Hän ei tarvitse hienoja rukouksia tai lepertelyjä. Hiljainen, lähes sanoton ahadistukseni oli Jeesukselle kaunis rukous. Ja niin pieni toivonsade lankesi maahan kevän valon myötä. Jokin läikähti sydämessäni. Laho kanto alkoi työntää versoja.

Tiedän, että ahdistus ja masennus eivät ehkä jätä minua koskaan rauhaan, mutta olen toivontiellä Jeesuksen kanssa. Ehkä vähitellen ymmärrän, ettei Jeesus minun uskovaisuuttani tarvitse. Meidän ei tarvitse hänelle esittää tai osata mitään. Jeesus rakastaa huonoja uskovaisia.

2011-03-29T09:24:00.000-07:00

Rakkauden kolmoiskäsky

Jeesukselta kysyttiin, mikä on lain suurin käsky? Hän vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Matt. 22:37-39).

Edellä mainittua kutsutaan rakkauden kaksoiskäskyksi: "Rakasta Jumalaasi ja lähimmäistäsi." Yhtä hyvin se voisi olla myös rakkauden kolmoiskäsky: "Rakasta Jumalaasi, itseäsi ja lähimmäistäsi." Raamattu lähtee siitä, että ihminen rakastaa itseään ja voi sitten rakastaa myös lähimmäistään. Itsensä rakastaminen on itsensä hyväksymistä. Saamme rakastaa itseämme ja meillä on lupa rakastaa itseämme.

Meillä on myös lupa epäonnistua. Voimme puhua jopa epäonnistumisen mahdollisuudesta, oikeudesta, lahjasta. Meille on varattuna epäonnistumisen armo. On turvallista epäonnistuakin, ilman syyllisyyttä, koska voimme aina luottaa Jumalan rakkauteen.

Rakas taivaallinen Isä. Anna meille tänään armo olla pelkkiä ihmisiä ja hyväksyä oma ja toisten ihmisten inhimillisyys. Jeesuksen nimessä. Aamen.

2011-02-16T04:52:00.000-08:00

VALO VOITTAA

Helmikuussa valo on lisääntynyt ja keväästä on pienen pieni aavistus. Alkukuusta ovat Valon päivä ja Kynttilänpäivä. Palava kynttilä kuvaa Kristusta, joka on voittanut pimeyden voimat. Jeesus sanoo: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." (Joh.8:12). Jo Jeesuksen syntymäpaikan ylle syttyi Betlehemin tähti, joka valollaan opasti ihmisiä Jeesuksen luo.

Raamatussa mainitaan valo 193 kertaa. Heti Raamatun kolmannesta jakeesta (1. Moos. 1:3) voimme lukea: "Jumala sanoi: 'Tulkoon valo!' Ja valo tuli." Tämä valo on Jeesus.

Kevät saattaa olla meille myös vaikeaa aikaa. Pimeänä ajanjaksona olemme saaneet ikään kuin vetäytyä omaan pesäämme ja jättää murheet ulkopuolelle. Mutta kevään valo paljastaa kaiken. Elämä tulee silmille. Mutta Jeesus-valo ei häikäise, vaan hoitaa. Kurjista kurjinkin voi nousta.

Lumihiutaleet,

kauniit enkelten hiukset,

maiseman valot.

Auraamattomat polut,

askelten tutut äänet.

2011-01-12T04:24:00.000-08:00

Kun Herra ohjaa askeleita,

ihminen kulkee oikeaa tietä.

Jos hän horjahtaakin,

ei hän suistu maahan,

sillä Herra pitää häntä kädestä.

Ps. 37:23-24

On uusi vuosi ja uusi alku. Me muistelemme mennyttä vuotta, ja mietteemme askaroivat tulevassa. Emme tiedä, mitä tuleman pitää, mutta me saamme olla tässä ja nyt. Tästä hetkestä alkaa uusi elämä. Minä hetkenä tahansa elämän suunta voi muuttua. Myös hyvään suuntaan.

Löysin tuon yllä olevan Raamatun kohdan, en sattumalta, vaan johdatuksesta. Sattumaahan ei ole. Eikö olekin lohduttava ja turvaa antava kohta? Olimmepa uskovaisia tai uskomattomia askelemme tahtoo horjahdella, ja kulku on usein mutkikasta. Joskus tuntuu, että elämä on yhtä ojasta ojaan hoippurointia. Mutta Herra ohjaa meitä ja pitää jopa kädestämme kiinni. Vaikka meidän isämme ei olisi meitä koskaan kädestä taluttanut, taivaan Isä taluttaa. Hänkin, jolla ei ole isää, saa omistaa Isän hänessä.

Omalla kohdallani uskonratkaisu jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Kaikenlaista olin kokeillut, taolaisuudesta samanismiin ja siltä väliltä. Ratkaisu oli lopulta helppo tehdä. Ei elämä siitä ylen autuaaksi ja onnen hyminäksi muuttunut, mutta sen olen kokenut, että aina on ollut Jeesus läsnä. Hän ei ole jättänyt. Vaikka kompuroinkin, hän ei hylkää. Hänen luokseen saavat tulla kaikki. Ihan kaikki. Juuri sellaisina kuin olemme, ilman kuorrutusta ja krumeluureja, ilman ansioita tai ansioiden kanssa, riisuttuina tai puku päällä. Meidän ei tarvitse esittää Jeesukselle mitään.

2010-12-01T08:05:00.000-08:00

Hiljaiseksi riisuttuna

pala palalta murtuneena

armon varassa

Oli tuomiosunnuntai. Kävin kuuntelemassa Sanaa kirkossa. Lempeää julistusta, rakkaudellista, armosta. Lähdin kirkkokahville keskustaan. Vastaani tuli "Jeesus rakastaa sinua" -liivissä mies, joka jakoi uskonnollista materiaalia. En ottanut. Olin jo aikaisemmin niin päättänyt. Kieltäydyttyäni mies sanoi: "Etkö sinä haluakaan taivaaseen?"

Tuntui pahalta. Näinkö niitä pääsylippuja taivaaseen kaduilla jaellaan? Jos en ota tarjottua materiaalia, en pääse taivaaseen. Olen kuitenkin jo kauan tiennyt, ettei taivaaseen ole pääsylippuja. Ei myöskään plussakorttisysteemejä. On vain armo ja rakkaus. Jeesus.

2010-11-01T06:02:00.000-07:00

SAA RAKASTAA

Jeesus siunaa kaikkia,

jotka sitä häneltä pyytävät.

Miksi emme mekin tekisi samoin?

Onko Raamattu suurempi kuin Jumala?

Yritetäänkö Paavalilla Jeesusta korvata?

Jumala ei kiellä meitä ajattelemasta,

eikä Jeesus kiellä rakastamasta.

Mikä minä olen sanomaan,

kuka ketäkin saa rakastaa.

Saa rakastaa!

2010-09-24T05:53:00.000-07:00

Laastari-Jeesus

Eräässä Oulun kirkossa on alttaritauluna Jeesusta kuvaava veistos. Se on hyvin kaunis. Taivaan Isän antamalla mielikuvituksella näen siinä kuitenkin muutakin, mitä taiteilija ei ole ehkä tarkoittanut. Jeesuksen kyljessä on ihan selvästi laastari, kämmenissä ja nilkoissa kolikot, ja Jeesuksen pään takana on kärrynpyörä. Kohdevalaistus heittää vielä Jeesuksen vasemmalle puolelle varjon, joka muistuttaa ilmiselvästi enkeliä.

Aina kun näen tämän Laastari-Jeesuksen, muistan sen, miksi hänellä on haava kyljessä. Se on meidän tähtemme. Se on siinä, jotta me saamme elää. Siksi, että saamme olla vapaita ja luottaa siihen, että Jeesus hakee meidät, kun aikamme tulee, meille varaamaansa taivaan asuntoon. Veistoksen kädet ovat kutsuvasti levällään: "Tänne vaan Laastari-Jeesuksen syliin, tänne mahtuvat kaikki."

Erästä kirkonmiestä mukaillen: Kun on oikein kovasti pyhä, saattaa olla myös pyhästi kova. Keskustelin erään nuoren uskovaisen kanssa homoparien siunaamisesta. Keskustelusta ei tullut mitään, sillä hän vastasi kaikkeen: "Mitä Raamattu sanoo." Minulle Jeesus on armahtava, rakastava ja arjessa hyvin lähellä. Hän näkee minunkin haavani ja laastarini. Uskon, että hän siunaa kaikki, jotka sitä häneltä pyytävät.

2010-08-19T06:48:00.001-07:00

keltainen lehti irtosi,

putosi, maa tärähti

syksy, rakkaani

Suomi on ihana maa. Vuodenaikoja on valittavaksi asti. Rakastan syksyä. Rakastan myös kesää, kevättä ja talvea. Meitä on moneksi.

Luonto muistuttaa meitä luopumisen mahdollisuudesta. Saamme luopua. Meillä on siihen etuoikeus Jeesuksen ansiosta. Mitä meillä on menetettävää muuta kuin viheliäisyytemme? Se saakin mennä.

Rakastanko jotakin syntiäni tai taakkaani niin paljon, etten halua sitä Jeesuksen ristille antaa? Elämänihän voisi silloin muuttua, parantua. Uskallanko ottaa sen vastaan? Joskus tuntuu, että minun on helpompi ottaa vastaan paha kuin hyvä. Luonto ottaa iloiten vastaan uuden kevään. Mitä minullakaan olisi menetettävää?

2010-07-20T03:50:00.000-07:00

Nouskaa, älkää pelätkö!

Mielestäni yksi kauneimmista Raamatun kohdista on Kristuksen kirkastumisesta kertova kohta Matteuksen evankeliumissa: "Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ' Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä! ' Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ' Nouskaa, älkää pelätkö. ' Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin." (Matt. 17:5-8)

Sanotaan, että älä pelkää esiintyy Raamatussa 365 kertaa. Saamme siis joka päivä kuulla nämä Jeesuksen rauhoittavat sanat. "Ja he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin." Kun olen oikein pahasti tyrinyt, asiani sotkenut ja siellä elämän ojan pohjalla makaan peloissani rähmällään, Jeesus on siellä! Kaikki muut ovat lähteneet ja jättäneet. Mutta Jeesus ei lähde lätkimään. Hän pysyy rinnallamme, vaikka olisimme kuinka ahtaalla paikalla. Voin kertoa kokemuksesta, mitään muuta ei lopultakaan ole kuin Jeesus.

Tässä Jeesus antaa meille myös toimintaohjeen lähimmäisiämme varten. Tule luo, kosketa, lohduta ja rohkaise. "Älä pelkää huomista, Jumala on jo siellä. Kaikki sinun huomispäiväsi kulkevat hänen kauttaan." (Ulla-Christina Sjöman)

2010-06-14T05:52:00.000-07:00

Sinut on valittu!

Eräänä aamuna sain 7-päivää lehdeltä kirjeen, jonka päällä luki kissankokoisin kirjaimin "KUTSU: Esko - Sinut on valittu!" Tällä kertaa kylläkin vain johonkin kilpailuun valitsemaan parasta lehden kantta.

Aloin ajatella asiaa tarkemmin, ja näinhän se on. Jokainen meistä on kutsuttu ja valittu. Taivaan Isä on sen tehnyt jo ennen syntymäämme. Mutta otammeko me kutsun vastaan? Keksimmekö aina lisää verukkeita niin kuin minä tein lähes viisikymmentä vuotta? Niin oli kova pää. Sanotaankin, että ihmisen tehtävänä uskoontulossa on vastaanpaneminen, Jumala tekee muun. Jumala on uskollinen, hän ei hellitä ja jätä työtään kesken. Kun on tarpeeksi alhaalla, ei ole muita mahdollisuuksia kuin Jeesus. Hän ei pelkää olla pohjalla ja pimeässä. Hän löytää meidät aina.

"Niin alhaalla kukaan ei kulje,

ettei siellä Jeesus ois.

Hän ei yhtäkään luotansa sulje,

ei karkoita ketään pois...

Kun kieltäjän kurjan hän kohtaa,

ei vältä, vaan luokseen käy.

Pyhä rakkaus silmistään hohtaa

eikä kostoa, vihaa näy...

Ja alemma vieläkin tulla

hän tahtois, jos siellä ois

joku tunnolla haavoitetulla,

jotta korjata kurjan vois..."

(Hengellinen laulukirja: Martta Kaukomaa, Iina Karttunen)

2010-05-04T07:04:00.000-07:00

Kaksi kurjaa äijää

Odottelin Oulun junaa Oulaisten asemalla. Oli varhainen sunnuntai. Meitä odottajia oli vain kaksi miestä. Kaveri tuli lähemmäksi juttelemaan. Puhuimme lähtijöiden vähyydestä. Kaveri sanoi: "Meitäkin on tässä vain kaksi kurjaa äijää." Toteamus oli tosi. Junakin oli kurja. Se jumittui kolmeksi vartiksi heti Ruukin aseman jälkeen. Mutta perille päästiin.

Tuli voimakas tunne vertaisuudesta. Vertainen voi ymmärtää. Jeesus oli vertaisemme. Oikeastaan hän on maailman ensimmäinen vertaistukija. Kuitenkin kaikessa ilman syntiä. Jeesus rakastaa erityisesti meitä mieleltään tai muuten särkyneitä.

"Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen." (1.Piet. 5:7). "Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa." (Ps. 147:3).

Meillä on oikeus Jumalan rakkauteen sellaisina kuin olemme. Vaikkapa vain kurjina äijinä tai ämminä.

2010-04-05T07:09:00.000-07:00

Hyvä, Jeesus!

Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Minua, yksinäistä, se puhuttelee enemmän kuin joulu. Jeesus tunsi ristillä tulleensa hylätyksi, hänet oli jätetty yksin. Emmekö me kaikki ole joskus niin kokeneet? Jeesus kulkee edellämme ja on jo kohdannut sen, mikä meitä elämässä kohtaa. Meidän ei enää koskaan tarvitse olla yksin. Eikö tämä ole turvallista ja ihanaa?

Pietari kielsi Jeesuksen. Niin myös minä olen monesti tehnyt. Jeesus ei hylännyt Pietaria eikä hylkää minua ja eikä hylkää sinua. Eräässä kirkon synnintunnustuksessa sanotaan "Ja katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin ristinpuulla." Saat uskoa, että Jeesus katsoo sinunkin puoleesi laupeutensa silmin myös tänä päivänä ja joka päivä.

-
Jeesus kuoli ristillä pitkäperjantaina sovittaakseen meidät taivaallisen Isämme kanssa. Jeesus on uusi silta meidän ja Jumalan välillä. Sitten se kaikkein paras asia: Jeesus voitti kuoleman, hän nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä. Tätä kannattaa juhlia. Hyvä, Jeesus!

2010-02-25T04:58:00.000-08:00

miljoona keltaista lehteä

yksi punainen

erilaisuuden toivo

Tunnen itseni usein erilaiseksi, poikkeavaksi. Ulkopuolisuuden tunne on myös tuttu.

Jumala näet rakastaa meitä niin paljon, että hän teki meistä yksilöitä. Hänen olisi ollut varmaan helpompi käyttää yhtä ja samaa ihmismuottia. Nyt voin kuitenkin olla ylpeä siitä, että olen ainutlaatuinen ja ainoa kappale minua. Samanlaista outoa tyyppiä ei ole kuin minä. Luojan kiitos!

Johtuisiko erilaisuuden pelkomme siitä, että pelkäämme omaa erilaisuuttamme? Emme uskalla mennä omaan pimeään huoneeseemme. Mutta meidän ei tarvitse mennä ykisin. Saamme ruokouksessa pyytää Pyhää Henkeä oppaaksemme matkalle sisimpäämme.

Olisitko sinä se punainen lehti, erilaisuuden toivo? Lähdemmekö matkalle omaan erilaisuuteemme, erinomaisuuteemme?

Nyt!

2010-01-16T04:59:00.000-08:00

Haluan rakastaa. Voiko yksinäinen rakastaa? Voiko yksin, neljän seinän sisällä rakastaa? Voi, ainakin itseään. Ihminen, neljän seinän sisällä, sitä kuitenkin vähiten tekee.

Mitä teen yksinäisyydelläni? Mitä me teemme yksinäisyyksillämme? Olemmeko sitkeästi yksin yksin? Satatuhatta miljoonaa ihmistä yksin yksin.

Vai otammeko riskin ja lähestymme toista ihmistä, ehkä yhtä yksinäistä kuin minä. Sanomme: "Lähtisitkö kanssani kahville, haluaisin tutustua sinuun?" Ehkä kahvittelu ei toiselle käy, sillä hänellä on oikeus kieltäytyä. Ja mitä oikestaan siinäkään tapauksessa häviän? Mutta aina on onnistumisen ja tutustumisen ilon mahdollisuus. Ja yksinäisyyskin on paljon hauskempaa ystävän kanssa.

Jeesus sanoo: "Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne." (Joh. 15:17).

Toivon, että kun siirryn ajasta iäisyyteen, minusta voitaisiin sanoa: "Hän rakasti ihmisiä. Häntä sai rakastaa. Hän oli rakastettava ihminen."

2010-01-07T05:21:00.000-08:00

Uusi alku,

tässä ja nyt.

Meille on annettu paljon mahdollisuuksia aloittaa alusta. On monia uusia alkuja: uusi vuosi, kuukausi, viikko, aamu, tunti, minuutti. Jokainen hetki voi olla uuden, paremman alku. Jo seuraavan nurkan takana voi odottaa onni.

Jos katsomme ympärillemme, näemme paljon uusia alkuja: kevät, uusi itu, hiirenkorvat, muuttolintujen tulo, eläinlapsi, pieni ihminen. Loputtomasti alkaa tai on alkamassa jotakin uutta.

Uusien alkujen näkeminen ei vaadi ekstreme-elämyksiä tai tosi tv:tä. Tarvitaan olemista tässä ja nyt. Tässä olen, kun en muuta jaksa, osaa, tahdo.

On valtavasti pieniä ja vähän suurempia hyvän olon asioita. Minulle sellaisia ovat esimerkiksi puut ja linnut, taivaan värit. Ei tarvitse pelätä, että hyvä olo tai onni menee ohi, jos erehdyn niistä nauttimaan. Hyvällä ololla ja hyvillä asioilla on taipumus lisääntyä, kun niitä käyttää ja harjoittaa.

Jeesus sanoo: "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut."

(Mark. 6:26)

2009-12-28T06:27:00.000-08:00

Talven ruohot

taivuttaneet kauniisti päänsä.

Luoja, sinä nostat meidät.

Kävin jouluna kirkossa. Kirkon takaosaan oli rakennettu jouluseimi. Oli nähty vaivaa. Tulos oli kaunis ja mielenkiintoinen. Oli muun muassa lampaita, joista yksi musta.

Kirkkoherra saarnasi. Hän kehui vaimoaan käteväksi käsistään. Vaimo valmisti jouluseimiäkin. Puhuja mainitsi vielä, että ajattelupuoli heidän perheessään on hänen vastuullaan. Tuli heti mieleen, etteikö vaimo sitten osaa ajatella? Kirkkoherra halusi varmaan korostaa omaa osaamattomuuttaan ja epäkäytännöllisyyttään, mutta asia kääntyikin päälaelleen. Hän tulikin mollanneeksi vaimoaan.

Kun tulin taas tapaninpäivänä kirkkoon, näin että musta lammas oli nostettu paimenen syliin. Tuli lämmin, hyvä olo. Meistä mustista lampaistakin pidetään huolta. Saamme Hyvän Paimenen sylihoitoa.

2008-12-18T00:23:00.000-08:00

Rakastan lähimmäistäni,

aloitan itsestäni.

Kehotus rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä, tuntuu vaativalta. Siinä pidetään luonnollisena, että ihminen rakastaa itseään ja osaa rakastaa silloin naapuriaankin.

Lähimmäisen rakastaminen on hyvä aloittaa kotoa. Entä jos asun yksin? Kaikkien kotona asuu kuitenkin joku: minä. Itselle voi vaikka tarjota pullakahvit silloin tällöin hyvän kaveruuden merkiksi.

Masennuksen ja itsensä rakastamisen kanssa on elettävä päivä kerrallaan. En lupaa mitään, mutta rakastan tänä päivänä hieman itseäni. Ja sinua. Ehkä hemmottelenkin.

Luojalla on ollut huumorintajua meitä luodessaan, niin erilaisia me olemme. Mutta kukapa ei luotujaan rakastaisi.